keskiviikko 24. elokuuta 2016

Lasten unelmalomakohde Bulgarian Albena

Haluatko viettää matkasi nähden lapsien ilon ja riemun? Niin, ettei lasten tekeminen varmasti lopu kesken? Niin, että siirtymisiin paikasta toiseen ei kulu turhaa aikaa, vaan koko lähiympäristö tuntuu olevan rakennettu juuri sinun perhettäsi varten? Niin, että itse voit ottaa rennosti ja lapsilla on aivan varmasti kivaa?

Jos vastasit kyllä, lähde Bulgarian Albenaan. 



Bulgarian Albena sijaitsee Mustanmeren rannalla, kymmenisen kilometriä Bulgarian kultarannikolta pohjoiseen. Albena on lapsiperheille rakennettu, aidattu ja vartioitu rantalomakohde. Lapsiperheet on siis huomioitu paremmin kuin missään, missä olen koskaan käynyt (ja olenhan käynyt yli 50 maassa, sadoissa eri kohteissa). Me olimme Albenassa elokuun ensimmäisellä viikolla Tjäreborgin valmismatkalla. Matkassa meitä oli mukana minun ja Islan (1v 4 kk) lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 7-vuotiaat pojat sekä vanhempani.

Majoituimme neljän tähden hotelli Flamingossa, joka sijaitsee aivan Albenan keskustassa. (Hotellista lisää myöhemmin, sillä kukaan ei jaksaisi lukea koko postausta, jos kertoisin kaiken yhdellä kertaa.) Suoraan Flamingon porteilta lähtee kävelykatu, Albenan pääkatu, jonka varrelta löytyy kauppoja, kojuja, valokuvauspisteitä, pelikoneita, lelujenmyyjiä, lasten työpajoja, pallon-/tikanheittokisoja, hattaranmyyjiä. You name it. Täällä ei ole säästelty mielikuvituksen kanssa. Jo pelkästä tästä kadusta olin vaikuttunut - lasten silmin katsottuna tietenkin.





Mutta tylsähän tämä tarina olisi, jos kaikki olisi tässä. Eikä todella ollutkaan. Suurin osa lomailijoista, kuten myös me, viettivät päivän aurinkoiset tunnit uima-altailla ja rannalla. Vesipitoisen päivän jälkeen uima-altaat hiljenivät ja alue muuttui kuin yhdeksi suureksi tivoliksi. En tiedä kuinka monta pomppulinnaa ja karusellia, kolikoilla toimivaa junaa, ankkaa ja autoa, altaassa kulkevaa törmäilyvenettä ja ihmiskuulaa, trampoliinia ja possujunaa Albenassa on. Sen voin kuitenkin kertoa, että niitä on paljon. 








Ja mitä koko lomakylän kokoinen lapsiperheiden puuhapaikka olisi ilman aluetta kiertäviä turistijunaa ja hevoskärryjä? Turistijuna maksoi yhdensuuntaisella matkalla aikuisilta 1,5 euroa (3 lv), ja koko kierroksen pääsi kolmella eurolla (6 lv). Me kiersimme junalla koko kierroksen, mutta sekä alueen hotellien ja ravintoloiden työntekijät että kaukaisempien hotellien asukkaat käyttivät junaa julkisen liikenteen välineenä.




Hevoskärryistä käsin näimme myös aluetta oman hotellin läheisyyttä laajemmin, mutta pääasiallinen tarkoitus oli saada pieni 1-vuotias neiti hevosten kyytiin. Hän ihastui hevosiin heti ensimmäisenä matkapäivänämme, emmekä tietenkään voineet tuottaa hänelle pettymystä ja jättää hevosajelua välistä. Lauloihan hän koko matkan ihahaata ja hihkui koppoti-koppoti aina, kun hevoskärryt ajoivat ohi. Puolen tunnin hevosajelu maksoi 25 euroa (50 lv). Pidemmän kierroksen olisi saanut 35 eurolla (70 lv).






Albenan hintataso on myös erittäin miellyttävä. Itse en montaa lounasta Islan päiväunirytmin vuoksi matkalla syönyt, mutta sen kerran kun söin, maksoi se reilusti alle kympin. Esimerkiksi ison pitsan tai pastan sai viidellä eurolla. Oluen tai limun kahdella-kolmella eurolla. Toinen kahdesta lounasvierailustani oli tähän kuvien merirosvolaivaravintolaan. Ravintola sijaitsee rannalla, aivan Albenan pohjoisosassa, kilometrin verran hotelli Flmaingolta.





Me olimme matkassa vain viikon, emmekä ehtineet kokeilla kaikkea Albenan tarjonnasta. Väliin meiltä jäi ainakin minigolfrata, polkupyörien ja golfkärryjen vuokraus, ja niin moni leikkipaikka, possujuna ja kolikolla toimiva auto. Lapset olivat myös vielä liian pieniä rannan tarjoamiin veneen perässä kulkeviin liitovarjoihin. Alueen vesipuistossakaan emme käyneet, sillä lapsille oli aivan riittävästi hotellin omassa uima-altaassa sekä merenrannassa.






Jos Albenan matkalla jatkuva lapsiperhevilinä kyllästyttää, pääsee sitä pakoon ottamalla askeleen pohjoiseen. Aivan Albenan pohjoisrannan porttien ulkopuolella on kapeampi rantakaistale, jossa paikalliset perheet olivat viettämässä rantapäiväänsä. Jos Albenasta oluen sai kahdella eurolla, tällä puolella olut maksoi euron. Tunnelmakin oli jo täysin toinen.




Miten on? Soveltuisiko Albena sinun lomasi kohteeksi? Minä ainakin nautin Albenan helppoudesta ja kaikesta tarjonnasta täysillä.

PS. Jos Albena herätti kiinnostuken, pysy kuulolla, lisää juttua tulossa mm. Hotelli Flamingosta ja Albenan vieressä sijaitsevasta Kranevon kylästä.

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Dubai vauvan kanssa

Lähdimme viime keväänä Dubaihin superedullisilla äkkilähtölennoilla, emmekä ehtineet juurikaan ottaa selvää, miten Dubaissa pärjäisi vauvan kanssa. Tarvittaisiinko purkkiruokia, onko hissejä hyvin esimerkiksi metroon, onko ravintoloissa yleisesti syöttötuoleja. Miten lapsiin ylipäätään suhtaudutaan Dubaissa.

Huolenaihetta ei tällä matkalla ollut, ja Dubai osoittautui erinomaiseksi kohteeksi matkustaa vauvan kanssa. Siis oikeasti, todella erinomaiseksi. Lapsia, ja etenkin tuollaisia sinisilmäisiä ja hyvin vaaleaihoisia vauvoja, rakastettiin Dubaissa niin paljon, että yhtenä päivänä emme päässeet kerralla montaakaan askelta eteenpäin, kun aina vain uusi perhe tuli pyytämään Islaa heidän kanssaan valokuvaan. Perheitä ja pariskuntia oli jo siinä määrin, että meinasimme pystyttää kojun Islan kuvauksia varten, heh :D



Myös tarjoilijat rakastivat pientä prinsessaamme niin, että kerran tarjoilijat olivat antamassa hänelle suklaata, toisella kerralla Islalla oli jo kädessään keksi. Ehkä sitten viiden vuoden päästä ;)

Tässä vinkkini Dubaihin lapsiperhematkaajien näkökulmasta:

Ilmasto
Ilmaston suhteen meille sattui erinomainen viikko, ja Dubaissa oli vuodenaikaan nähden viileää. Mittari nousi kyllä lähelle kolmeakymppiä, muttei useinkaan sen yli. Kaupunkimaisemassa paahtava helle voi olla hyvinkin tukala. Tosin Dubai on täynnä ostoskeskuksia, joissa ilmastoinnista on pidetty huolta. Tämä kannattanee huomioida myös majoitusvalinnassa. Ilmastoinnista kannattaa ehdottomasti maksaa.

Vaipat
Vaippoja oli saatavilla ihan jokaisessa kaupassa, eivätkä hinnatkaan olleet erityisen kalliita, mutteivät edullisiakaan Suomen hintoihin nähden.



Lastenruuat
Koska olimme matkassa vain viikon, kannoin Islalle kaikki ruuat mukana kotoa asti. Näin ei olisi tarvinnut tehdä, sillä varsinkin ostoskeskuksissa sijaitsevat suuret supermarketit olivat pullollaan erilaisia ja eri merkkisiä lastenruokia. Pienimmissä kaupoissa lastenruokia ei kuitenkaan ollut välttämättä ollenkaan myynnissä, joten purkkiruokia tarvitsevan kannattaa varautua ainakin parin ensimmäisen päivän ruokiin, jotta ehtii metsästää ne isoimmat marketit.



Huvittavaa lastenruokahyllyllä olivat nämä Hippin suklaa-vanilja ja pannukakkujälkkärit. 7-kuiselle tarkoitettu purkkijälkkäri tuntuu näin suomalaisen silmin aivan käsittämättömältä.



Matkasyöttötuoli
Matkasyöttötuoli oli Dubaissa todella tarpeellinen. Keskimäärin joka toisessa ravintolassa oli tarjolla syöttötuoli. Onneksi meillä oli tälläkin matkalla mukana matkamuksu.com:lta saatu matkasyöttötuoli.

Kantoreppu
Dubain reissulla kantoreppu oli meillä käytössä vain ja ainoastaan lentokentillä. Perus kaupunkimatkailua harrastava ei kenties sellaista paikkaa Dubaista löydä, minne ei pääsisi matkarattaiden kanssa. Joka paikka kiiltää uutuuttaan, ja hissiejä, liuskoja ja kiertoteitä oli jokaisen portaikon yhteydessä. Jopa rannalle oli lähes rantaviivaan asti esteetön kulku.



Auringolta suojaavat asut ja päivänvarjot
Kaupunkilomalla emme juuri uima-asuja käyttäneet, jonka vuoksi muu vaatetus sekä rattaisiin kiinnitettävät aurinkosuojakangas sekä aurinkovarjo tulivat todella tarpeeseen. Vaikka muslimimaassa aikuisilla on hyvä olla peitettynä niin olkapäät kuin polvetkin, ei tämä sääntö näyttänyt pätevän lapsiin. Jos aurinkosuoja on muuten kunnossa, voivat lapset nauttia kesäisestä Dubain säästä normaaleissa helleasuissa.



Äiti-lapsi ja isä-lapsi -hoitohuoneet
Ostoskeskusten hoitohuoneet ovat erinomainen esimerkki siitä, miten hyvin lapsiperheet on otettu Dubaissa huomioon. Sieltä ei löytynyt vain äiti-lapsi-hoitohuoneita, vaan myös isä-lapsi-hoitohuoneita. Ihanaa nähdä maa, jossa ymmärretään myös isien hoitavan lapsiaan. Äiti-lapsi-hoitohuoneissa oli vaipanvaihtotilojen lisäksi erillisiä imetyskoppeja.




Mikron puuttuminen oli ainoa miinuspuoli näissä huoneissa, ja Islan ruoka-aikaan oli mentävä aina ravintolaan, vaikkemme itse olisikaan halunneet syödä tai juoda mitään.

Naisille ja lapsille tarkoitetut metrovaunut
Naisille ja lapsille on Dubain metroissa erilliset vaunut. Me emme näitä käyttäneet, vaan matkustimme koko perhe samoissa metrovaunuissa. Emme tosin olleet kertaakaan liikenteessä niin, että olisimme joutuneet täpötäyteen metroon, jolloin kai se kähmintämahdollisuuskin on suurimmillaan.






Jos unohdin jotain oleellista, tai jos haluat vielä kysyä jotain, on kommentti kenttä avoinna! :)

Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Mallorcan itäosan paratiisirannat ja viehättävät kylät

Voi Mallorca minkä teit. Enpä olisi uskonut, että tämän hienoksi kehutun saaren itärannikon paratiisirannat ovat ihan oikeasti paratiisin veroisia rantoja.

Vietimme toukokuussa Mallorcalla ensimmäisen viikon saaren pohjoisosassa Ca'n Picafortissa, josta vuokrasimme auton. Yhden vuokra-autopäivistämme vietimme Mallorcan itärannikolla, emmekä ehtineet nähdä siitä kuin pienen osan. Se osa hämmästytti silloin, ja nyt kuvia jälkikäteen katsottuna hämmästyttää edelleen. Miksei kukaan ole aiemmin kertonut, että Mallorcalla on juuri sellaisia pieniä söötejä rantoja, joista minä pidän? Sellaisia pienissä poukamissa, kallioiden keskellä olevia pikkiriikkisiä rantakaistaleita.

Tällaisia:



Me kävimme Mallorcan itäosan kahdella rannalla, Cala Mesquidalla ja Cala Agullalla. Cala Mesquidalle päästäkseen piti ajaa muutama kilometri pientä, peltojen reunustamaa tietä. Perillä oli ehkä yksi hotelli ja muutama koju ja kauppa.



Cala Agulla oli taas hieman isompi turistikeskittymä, mutta söötti sellainen. Ei siis kuitenkaan iso, jos vertaa Mallorcan eteläosan Palmanoviin ynnä muihin turistirantakyliin, mutta pikkiriikkiseen Cala Mesquidaan verrattuna jo hieman isompi.






Lukuisat sivustot luettelevat Mallorcan itäosan kauneimpia rantoja. Cala Mesquidan ja Cala Agullan lisäksi niitä ovat ainakin S'Amarador, Cala Mondrago, Cala d'Or ja Calo des Moro. Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkäänkin. Meille nuo kaksi rantaa yhdelle päivälle kuitenkin riittivät. Olihan meillä vielä seuraavalla viikolla tulossa Menorca ja uudet hienot rannat.

Mallorcan itäosa ei kuitenkaan ole pelkkää rantaa. Aloitimme päivämme rannoilla, mutta jatkoimme sitä Porto Criston satamakylään, sillä halusin vierailla Coves del Dracin tippukiviluolissa. Porto Criston satamassa rose-lasillisen äärellä googletin hieman Coves del Dracia, ja totesimme sen olevan parempi muunlaisille turisteille. Tippukiviluola vaikutti olevan täysin muokattu viihdyttämään turisteja, jonka lisäksi turistikierroksen jälkeen olisi pitänyt vielä malttaa kuunnella klassisen musiikin konsertti. Luulen, että 1-vuotiaamme ei enää kierroksen jälkeen olisi suostunut olemaan niin kauaa paikoillaan. Luolat jäivät muiden ihasteltavaksi.





Retki ei silti ollut ihan turha, sillä Porto Cristo oli hyvin viihtyisä paikka. Vietimme siellä purjeveneitä ihastellen ja kujia tallaten, kunnes päätimme ajaa myöhäiselle lounaalle Artán kaupunkiin. Artá oli matkalla C'an Picafortiin päin ja ainakin Lonely Planetin mukaan se on Mallorcan itäosan yksi must-vierailukohteista.

Artá olikin hieno, mutta me olimme liikkeellä aivan liian myöhään lounasta ajatellen. Saimme sentään lasilliset Sa Gripiasta (ravintolasta, jossa olisin ihan ehdottomasti halunnut myös syödä), vaikka lounasajan jälkeen ravintola olikin jo hiljentynyt illallisvalmisteluihin.








Artássa olisin halunnut nähdä vielä Artán linnan, mutta meillä oli jo niin kova nälkä, että kaasutimme suoraan takaisin tukikohtaamme Ca'n Picafortiin, jossa tiesimme ravintoloita olevan auki aamusta iltaan ilman taukoja lounaan ja illallisen välissä. Tältä Artá näyttää kauempaa tieltä Ca'n Picafortiin päin. Tai siis paljon hienommalta mitä kuva antaa ymmärtää, mutta parhaassa mahdollisessa kuvauspaikassa ei tietenkään voinut pysähtyä ruuhkaisella tiellä.


Sainko vakuttettua, että Mallorcan itärannikko on hieno? Jos en, suosittelen menemään ja toteamaan se itse :)

Pysy matkassa mukana:

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Päiväretki lumihuippuisiin Norjan maisemiin

Nuorgam sijaitsee vain muutaman kilometrin Norjan rajalta. Jäämerelle sieltä pääsee alle tunnissa. Halusimme ehdottomasti hyödyntää tilaisuuden. Omasta edellisestä Jäämerellä vierailusta on kulunut ainakin 20 vuotta aikaa. Mieheni ei ollut käynyt Jäämeren rannalla koskaan.

Määränpääksi valikoitui Torhop sen perusteella, että heitimme sinne ystäväperheemme ystäväperheen lapsen heidän ystäväperheen luokse kesämökkeilemään. Heh, tuliko selväksi, että kyse on ystäväperheistä :D

Jo matkalla alkoi olla sellaista maisemaa, että huutelin takapenkistä jatkuvasti miestäni löysäämään kaasujalkaa, että saisin edes muutaman kuvan otettua vauhdista. Jos olisin muistanut, minkälainen on Norjan vuonomaisema, olisivat nämä kuvat jääneet ottamatta.




Perillä (täällä ystäväperheen ystäväperheen ystäväperheen mökillä) meitä odotti tällainen maisema. Kuka muu haluaisi katsella tällaista maisemaa kesämökkinsä ikkunasta ja terassilta?





Saimme luvan laittaa asuntoauton naapurin pihaan parkkiin, söimme lounaan ja lähdimme jalkaisin rantaan. Pahoittelut jo valmiiksi kuvien määrästä. En vain voi jättää yhtään näistä julkaisematta.










Torhopin kylä on todella pieni, eikä siellä ole edes kauppaa. Jäätelökioskia ei meidän ja kahden saksalaisturistin lisäksi kenties kannattaisi perustaa. Ympärivuotisia asukkaita siellä muistaakseni on viisitoista.





Rannassa mieheni kokeili kalaonneaan, me muut nautimme aurinkoisesta säästä. Mieheni sai yhden sein, mutta emme olleet niin optimistisia kalaonnen suhteen, emmekä olleet muistaneet ottaa muovipussia tai muutakaan kalankantovälinettä mukaan. Rattaiden alakoppa ei tuntunut yhtään sen paremmalta vaihtoehdolta kuin kalan kädessä roikottaminenkaan. Kala päästettiin takaisin mereen.








Torhopista oli henkisesti vaikea lähteä pois. Olisin voinut jäädä katselemaan tätä maisemaa päiviksi. Tästä syttyi kipinä pidempään Norjan reissuun. Ehkä ensi kesänä?

Tästäkin retkestä saamme kiittää Alma Arktikaa. Ilman heitä ja näitä kaikkia mahdollisia ystäväperheitä, olisi Torhop jäänyt meiltä näkemättä.

Pysy matkassa mukana: